Hahaa!

Sainpas ryhdyttyä tähän hiukan tavanomaista aikaisemmin! Kuka sanoo, että ihminen ei voi muuttua?
Vuotemme käynnistyi perustreenillä ja muutamalla uudella mausteella. Pohdimme myös luottamuksen teemaa, niin suhteessa yleisöön kuin ryhmän sisälläkin. Kysyin näyttelijöiltä "mikä auttaa minua luottamaan?" Jokainen sanoi jotakin. Vastauksista teimme ison patsaan. "Rehellisyys", "avoimuus", "katse", "kosketus", muun muassa. Voiko niillä kutsua ja tukea myös yleisöä luottamaan? Miten ne välittyvät? Tätä voisimme tutkia esitystilanteissa, joita keväälle on tarjolla useampikin. Miten luottamus esiintyvän ryhmän ja yleisön välille syntyy, syntyykö sitä ylipäätään, miten se kehittyy, katoaako se, kantaako se, jne? Miltä luottamus tuntuu?
Kyselin myös toiveita tälle tulevalle, viimeiselle keväällemme. Moni halusi oppia heittäytymään, antautumaan, tekemään. Ja sehän syntyy vain tekemällä. Sitä heittäytymistä ja antautumista on kyllä melkoisen paljon jo nähty. Sitä ei vain aina itse huomaa.

Lämmittelimme ääntä ja kehoa Tiinan johdolla ja harjoituksilla, joihin olen kovasti tykästynyt. Lempeää ja silti tehokasta. Sitten kävimme käsiksi ns. Bremen-fluidiin, jonka bremeniläinen tarinateatteriryhmä tarjoili Tampereen Tarinateatterille viime kesäkuussa. He kutsuivat sitä nimellä Berkeley-fluid, koska tekniikan oli kuulemma keksinyt joku Berkeleyn yliopistosta. Mutta kuka näistä tietää, joku keksii jotakin jossakin, joku vie sitä eteenpäin, muokkaa, lisää, jättää jotakin pois. Aika näyttää, mikä uusista tekniikoista on elinvoimainen missäkin ryhmässä. Bremenin ryhmän ohjaaja kysyi meiltä, mitä ajattelemme saksalaisista ja kirjasi ajatukset samantien ylös vihkoonsa. Sitten alkoi reipas haitarimusiikki, jonka aikana näyttelijät kävelivät reippaasti ympäri näyttämöä. Musiikki taukosi, ohjaaja luki paperistaan: "saksalaiset ovat ahkeria", ja näyttelijät loivat välittömästi näytämölle joukon yltiöahkeria saksalaisia. Musiikki jatkui, näyttelijät pudottivat tilanteen ja kävelivät jälleen ympäri näyttämöä. Musiikki seis: "Saksalaiset ovat ylpeitä hienoista autoistaan" ja bemarit ja audit täyttivät näyttämön. "Pitävät oluesta" ja röyhtäilevä ryhmä örvelsi antaumuksella jne. Tappohauskaa. Tuli mieleen takavuosien "Ilkamat", jos joku muistaa. Joku vanha ehkä muistaakin... Tekniikka herätti myös epäilyjä mahdollisesta loukkaavuudesta; se tuottaa näyttämölle helposti stereotypioita ja kliseitä.. No, täytyy sanoa, että oli riemullista nähdä saksalaisten tekevän stereotypioita ja kliseitä itsestään. Eikä se tuntunut heitä loukkaavan. Heillä näytti olevan oikein hauskaa. Kliseen ja stereotypian kautta voi tulla ilmaistuksi myös viipale totuutta, joka muuten olisi hankala niellä. Niinhän toimivat myös sketsit.
Meidän ryhmämme kokeili tekniikkaa Tiinan johdattamana (en ole itse tehnyt sitä, vain nähnyt) joulukäsitteillä ja hauskaa oli. (Pääsin itsekin kokeilemaan ja tykkäsin.) Suomalainen joulu ankeine joululauluineen sai kyytiä. Tekniikka vaikuttaa varsin käyttökelpoiselta kulloisenkin teeman avaamiseen. Ja siihen hauskanpitoon myös, vaikka tekniikka mahdollistaa myös tuon paljon pohditun ristivalotuksen.
Kokeilimme myös ns. kuoroplussaa, jossa joku voi irrota kuorosta omaksi elementikseen muun porukan jatkaessa kuoromaista toimintaa ja nämä kaksi voivat olla dialogissa keskenään. Toimi myös hyvin, mutta vaatii (ainakin minulta) vielä harjoitusta ja täsmennystä,
Tuntui myös hyvältä purkaa jo vakiintuneiksi käyneitä rooleja. Tiina ohjasi välillä, minä näyttelin. Luottamus on ryhmässämme jo sillä tasolla, että tämä on mahdollista, eikä aiheuta turvattomuutta. Tarinoissa liikuttiin mm. äiti-tytär-suhteiden monimutkaisessa ja värikkäässä maastossa.
Mieleen jäi muutama päätöskommentti. "...että on se hienoa, kertoa oma juttunsa ja siten nuo tuossa tosissaan sitä näyttelee." Flunssan vaivaama näyttelijä totesi, että"tuntuu, että vaivat häviää, että tää niin kuin parantaa." En muista näitä sanatarkasti, mutta jotenkin noin nuo ajatukset kuulin. Musiikkia korville.
Seuraavan kerran ryhmämme aktivoituu 9.2., jolloin esiinnymme Sininauha-säätiön tapahtumassa Hervannassa. Teemana on ystävyys, lähestyvän ystävänpäivän tiimoilta. Ja luulisin, että Bremen-fluid tulee käyttöön.