...sulattaa lumia nopeassa tahdissa. Talven pitkä selkä näyttää lopultakin taittuneen, toivo kesästä herää - varovasti.
Suunnittelen pääsiäismenuta ja samalla mietin ensi kerran tapaamisemme "menuta". On tullut pohdiskeltua myös edellisten tapaamistemme "ruokalistoja"; mitä olemme tehneet ja mitä olisi vielä kevään myötä hyvä tehdä ennen kuin jäämme toukokuussa hyvin ansaitulle tauolle.
Perustyöskentelymme on hyvässä mallissa. Oppiminen tapahtuu kuin itsestään, vetäjien ei ole tarvinnut ruoskaa viuhuttaa. DVD:n katsomisesta seuranneet havainnot ja "läksyt" näkyivät näyttämöllä heti iltapäivän aikana. Impulssit selkeytyivät, tekemisen tempo rauhoittui, kuunteleminen kirkastui. Sitä mukaa myös tarinat syvenivät. Päätöskeskustelussa nousi esiin kysymys terapeuttisuudesta, TT:n ja psykodraaman yhteyksistä, joista myös Tiina tuossa alla kirjoittaa. Psykodraama on terapiamenetelmä ja vaikuttaa voimakkaasti tarinateatterin taustalla. Myös tt-kenttä on joutunut tätä yhteyttä usein pohtimaan. Kuulisin mielelläni myös muiden aatoksia tästä kysymyksestä, joka on myös yksi elokuun Tarina20-tapaamisen teemoista.
Myös Anniina pohtii terapeuttisuuden elementtiä omassa kommentissaan. Olen joskus ajatellut tt-näyttelijää ns. jokamiesterapeuttina, eli ihmisenä, jolla on tarve ja kyky kuulla, kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään kanssaihmistään. Tulkitsematta, arvostelematta, arvottamatta. Ei kai terapiassakaan loppuviimetteeksi sen kummemmasta ole kyse. Ajatus on tietysti pelottava, koska "mitä jos teen virheen?" Sitten otetaan pari askelta taaksepäin ja yritetään uudelleen.
Taiteen ja terapian rajapinta taitaa olla ikuisuuskysymys, eikä yksiselitteistä vastausta siihen ole. Taide voi olla terapiaa ja terapia taidetta. Tarinateatterissa kertoja kertoo, me näyttelemme. Kirjailijaa, säveltäjää tai lavastajaa ei tekijöiden ja vastaanottajien välissä ole. Välillä tt on terapiaa, välillä taidetta, välillä molempia, joskus, onneksi harvoin, ei kumpaakaan. Teatterin ja terapiakentän suhde on mutkallinen, etten sanoisi epäluuloinen. Terapeuttisuus teatterissa mielletään usein psykotouhuiluksi, lällyilyksi, niiskutukseksi ja nynnyilyksi. (Nämä siis omia käsityksiäni ajalta ennen tarinateatteria) Toivottavasti hankkeemme voi osaltaan niitä epäluuloja hälventää. Ainakin viime kerran iltapäivän tarinat ja niiden toteutukset olivat kaikkea muuta kuin lällyjä. Jouduin näiden tarinoiden myötä kertaalleen miettimään saman päivän aikana keksimääni hienoa ilmaisua "kipuruuvi", joka tuli mielestäni liikaa väännetyksi joissain helmikuun esityksen kohdissa. Ruuvia väännettiin tanakasti maaliskuisessa iltapäivässä, se oli yhtäaikaa karmeaa ja hauskaa, mutta ei liikaa. Eli tilanne pitää arvioida joka kerran uudelleen. Tampereen Tarinateatterin harjoituksissa muutamaa viikkoa myöhemmin pohdimme samaa. Ohjaaja Reijo Rautiainen totesi jotenkin tähän tapaan, että on uskallettava mennä perille. Ja siinä mennessään tietää, missä kohdassa reittiä on jo perillä. Reijo myös suositteli yksilöterapiaa kaikille, jotka tekevät tarinateatteria. Kun omat solmut ja kivireet on tunnistettu ja jotenkin hallinnassa, jää enemmän tilaa muiden tarinoille.
On myös totta, kuten Tiina alla toteaa, että suljetuissa työpajaolosuhteissa tarinat ja niiden toteutukset muotoutuvat toisin kuin esim. yleisöesityksissä. Joskus aiemmin ihmettelin ärtyneenä, miksei sama syväpiirto, jonka olin harjoituksissa kokenut, päätynyt sellaisenaan näyttämölle keikoilla. "Miks treeneissä meni niin hienosti ja nyt tää on vaan tämmöstä?" Sittemmin olen tämän tosiasian hyväksynyt. Niin vain on;
olosuhteet vaikuttavat siihen mitä ja miten kerromme ja miten ne näyttämöllä toteutuvat. Ja ne syväpiirtokokemukset eivät häviä minnekään. Aikaa myöten ne näkyvät myös yleisön edessä.
Näistä terapiapohdinnoista huolimatta tämä hanke ei ole terapia- vaan tutkimusryhmä. Terapiaryhmä se ei edes voisi olla, koska vetäjillä ei sitä mandaattia ja koulutusta ole.
Kysymys taiteen rajapinnoista ja niiden vaikutuksesta meihin teatterin tekijöinä on kuitenkin yksi teema, jota voimme tässä ryhmässä tutkia. Ja niin olemme jo tehneetkin.
Ensi kerralla pureudumme hiukan tarkemmin musiikin asemaan TT:ssa. Ja valmistaudumme toukokuun koitoksiin. Osallistujilta toivotaan sunnuntain 16.5. esityksen jälkeiseen seminaariin pohdintoja, kokemuksia ja kommentteja tähänastisesta. Sunnuntain seminaarissa siis menetelmän lyhyt historia ja esittely, osallistujien kokemuksia, sekä avoin yleisökeskustelu. Torstain 13.5. esityksen jälkeen vain avoin keskustelu.
Meille on tullut myös yhteydenotto Keskuksen Ylös-hankkeelta. Tarjolla olisi täysimittainen tt-esitys työyhteisölle 26.5. Tästä lisää ensi kerran harjoituksissa.
Tässä kohtaa haluan myös kiittää hankettamme tukeneita tahoja, eli Kansan Sivistysrahaston Jenny Matinahon rahastoa, TTT:n Opintorahastoa, sekä Pirkanmaan Taidetoimikuntaa, jonka tuella saimme hommattua tyylikkäät esiintymisasumme.
Rauhaisaa pääsiäistä kaikille.
Jostain syystä en kirjautuessani blogiin saa tätä sivua näkyviin ja nyt jännitän, tuleeko tämä kommentti lainkaan näkyviin. Toivon mukaan. Kiitos Minna ja Tiina koskettavasta, vaikuttavasta ja todellisia ajatuksia herättävästä tarinateatteriesityksestä. Tekemisestä näkyi ryhmän yhteishenki, näyttelemisen taito, kuuntelemisen taito, huumori, heittäytyminen ja etenkin RAUHA. Tuntuu siltä, että vielä ei ole tullut nähneeksi meikäläisiltä yhtäkään niin tasaisen varmaa ja rauhallista esitystä kuin tässä "muistikuvia" esityksessä teatteriduunarissa nähtiin. Esitys sujui ikäänkuin toiminta ja tekemiset olisivat olleet valmiiksi harjoitellut ja jos en "tietäisi", väittäisin, että kyllä tässä varmasti jonkinlaisia sopimuksia ja ennakkosuunnitelmia oli tehty:) Tarinateatterin tekniikka oli niin hyvin Minnan ja Tiinan ja muiden esiintyjien hallussa. Rauhalliseksi tunnelman teki myös tämä miespuolinen miellyttävään ja lempeään sävyyn puhuva ohjaaja. Ihmettelimme kyllä Ritskun kanssa vähän, ettei muita meikäläisiä näkynyt tässä esityksessä. Olisi ollut arvoisensa. Jospa kaikille tulisi kuitenkin tilaisuus myöhemmin. ¨-Tämän kommentin kirjoitti Annina.
VastaaPoistaPakko kommentoida vielä omaa teknistä ongelmaani tähän blogiin kirjautumisen kanssa. Keksin, että kirjautuminen täytyy tehdä ensin blogiin ja sitten klikkaan tuota tarinateatterihankkeen linkkiä ja pääsin sen jälkeen kirjautuneena tänne lukemaan ja kirjoittelemaan.
VastaaPoista