Pääosassa musiikki

Meillä oli viime sunnuntaina 11.4. Tampereen Tarinateatterin avoin esitys Teatteriduunarissa. Hankkeestamme oli kaksi naista yleisössä: Anninan kommentin voit lukea Minnan edellisen kirjoituksen "Huhtikuun aurinko" kommenttiosiosta ja Ritskun kirjoitus löytyy minun edellisen bloggailuni "Maaliskuun aurinko" kommenteista.(Kuten huomaatte, olemme Minnan kanssa hämmästyttävän luovia keksimään otsikoita...) Kiitos, kun olitte katsomassa ja kiitos myös kommenteista. Oli kiva esiintyä, kun meillä on tämä yhteinen viitekehys. Hankkeessa roolini on kirjata ja tutkia ja kuivettua tänne tietokoneen ääreen, ja siksi palo tarinateatterinäyttämölle kytee ajoittain voimakkaasti...

Tällä kertaa bloggailen ilman valokuvia, koska viime tapaamiskerralla minulla ei ollut kameraa mukana. Työskentelyn keskiössä olikin ääni ja etenkin musiikki ja sen kuuntelu. Näyttelijöiden impulssivyöry ja kovaäänisyys näyttämöllä aiheuttaa usein sen, että musiikki ja sen tuottamien impulssien kuuntelu jää toissijaiseksi. Jo lämmittelyharjoituksissa korostimme ääntä ja kuuntelemista. Tarinateatteria tehdessä käytettiin koko ajan kahta muusikkoa, jotta musiikin osuus näyttämötapahtumissa vahvistuisi, ja muusikot kuuntelisivat näyttämön tapahtumien lisäksi myös toisiaan.

Ennen varsinaista tarinateatteriosuutta teimme harjoituksen, jossa ainoastaan muusikot kuulivat tarinankertojan kertoman olotilan tai tunnelman. Näyttelijät odottelivat sillä välin oven ulkopuolella. Näyttelijöiden toteutuksista tuli tästä huolimatta häkellyttävän osuvia. Muusikot pystyivät välittämään tunnelman niin tarkasti, että näyttelijät pääsivät yllättävän usein hyvin lähelle kertojan tunnelmaa. Yksi hauskimmista toteutuksista nähtiin, kun kertoja kertoi potevansa kevätmaniaa, ”mikä on talvidepression jälkeen kivaa. Olen pahaa-aavistamaton sarjakuvahahmo miinakentällä ja kaikki räjähtelee silmille”. Musiikin tunnelma sai näyttelijöissä aikaan mm. epävarmaa kävelyä :)

Tämä harjoitus on hyvä osoitus siitä, että tarinateatterinäyttämöllä muusikko on oikeastaan viides näyttelijä. Musiikki ei toimi vain taustaäänenä ja tunnelman luojana, vaan se myös omalta osaltaan kertoo tarinaa ja vie sitä eteenpäin. Näyttelijät kertoivat, että huolellinen musiikin kuuntelu luo turvaa ja rauhaa näyttämölle. Kukaan ei ole toteutuksesta yksin vastuussa, vaan muusikko ja näyttelijät tukevat ja täydentävät koko ajan toistensa työtä.

Ruokatunnilla meillä oli hyväntekeväisyysmyyjäiset. Yksi näyttelijöistämme osallistuu Kapua 2010-hankkeeseen, jossa kerätään varoja Malawin äitiysterveyden edistämiseksi ja hän myi korvakoruja hankkeen hyväksi. Minä puolestani myin tuotteita, joiden tuotto menee Embracing the World -hyväntekeväisyysjärjestölle. Kauppa kävi hyvin. Vaikka tarinateatterihankkeemme ydin on näyttelijäntyön tutkimisessa, ei ole syytä olla huomioimatta tarinateatterin muita mahdollisia vaikutuksia. Omasta kokemuksestani luulen nimittäin, että tarinateatteri voi lisätä myötätuntoa ja yhteyden kokemista muita ihmisiä kohtaan. Kun kuuntelee toisten tarinoita ja huomaa, miten jokaisessa tarinassa on jotain kosketuspintoja omaankin todellisuuteen, erillisyyden tunne suhteessa toisiin heikkenee.

Jouduin valitettavasti lähtemään kesken harjoituksen pois, joten Minna täydentänee omassa kirjoituksessaan mitä muuta viime tapaamiskerralla tapahtui.

Toukokuussa meillä on siis Keskuksessa (Hämeenpuisto 28) kaksi yleisölle avointa esitystä. Ensimmäinen on helatorstaina 13.5 klo 15, jonka jälkeen on keskustelutilaisuus. Sunnuntaina 16.5. esitys on myös klo 15 ja sen jälkeen on seminaari, jossa esittelemme menetelmää ja hanketta ja jossa neljä hankelaista kertoo kokemuksistaan, kun hankkeen ensimmäinen vuosi kääntyy loppua kohti. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Touko-, kesäkuun aikana myös haastattelemme pienryhmissä Minnan tutkimusryhmään kuuluvat. Haastatteluiden pohjalta tarkennetaan Minnan tutkimussuunnitelmaa ja siksi haastatteluissa kysytään seuraavia asioita:

-Onko tarinateatteri (tt) vaikuttanut näyttelijäntyöhösi harjoituksissa ja esityksissä? Miten?
-Onko tt vaikuttanut kehollisuuteesi/kehotuntemuksiisi näyttämöllä?
-Oletko huomannut muutoksia reaktioissasi näyttämöllä? Esim. suhteessa valoon, ääneen, tekstiin, kanssanäyttelijöihin, rekvisiittaan jne?
-Oletko huomannut muutoksia suhteessasi yleisöön?
-Onko tarinateatteri vaikuttanut käsityksiisi teatterista ja sen merkityksestä?
-Miten tt-esitys eroaa tavallisesta teatteriesityksestä esiintyjän näkökulmasta? Esiintymiskokemusten eroja?
-Onko tarinateatteri vaikuttanut jotenkin toimintaasi teatterin sosiaalisessa kentässä/työyhteisössä?
-Mikä tt:ssa on näyttelijän kannalta haasteellisinta ja mikä on palkitsevinta?
-Voisiko menetelmää mielestäsi hyödyntää muilla kuin ennen mainituilla tavoilla käytännön teatterityössä?

Toukokuun esitysten jälkeen hanke jää kesälomalle, mutta näyttäytyy seuraavan kerran jo elokuussa Varalan urheiluopistolla Suomen tarinateatteriverkkoyhdistyksen 6.–8.8 järjestämässä valtakunnallisessa Tarina20 -tarinateatteritapaamisessa.